DNA-juttua ja muuta sen sellaista

Kuten edellisessä päivityksessänoi mainitsin, oli 80 000 henkilön määrä sukutietokantani koossa lähestymässä. Eilen 6.5.2017 pääsin sitten ohi tuosta rajapyykistä. Seuraavana häämöttää sitten jo jossakin määrin näköpiirissä 100 000 henkilöä, mutta siihen mennee vielä vuosia.

Viime aikoina olen tutkinut pääasiassa varsin satunnaisia sukuhaaroja. Yksi merkittävä työpanos liittyi yhteen lähimpään FTDNA:sta löytyneeseen geenisukulaiseen, jonka sukulaisuussuhdetta itseeni en tiennyt ennestään. Nyt tiedän että yhteiset esivanhemmat löytyvät ainakin 1700-luvulta Reisjärven Ahosta.

Usein olen saanut innoitusta uusien sukuhaarojen tutkimiseen Maaselän kuolinilmoituksista. Tapanani on nimittäin täydentää ennestään sukulaisinani olleiden ihmisten esipolvia kuolinilmoituksen innoittamana. Yleensä sieltä löytyy myös uusia yhteyksiä omiin esipolviini ja samalla täydennyksiä esivanhempieni jälkeläisiin.

Eilen esimerkiksi pengoin Prättälöiden esipolvia Pyhäjärveltä. Tämä ei tosin tullut kuolinilmoituksen innoittamana, vaan keksin muuten vain tutkia Konsta Immanuel Prättälän, eli ”Kristiinan Manun” esipolvia.

FTDNA muutti hiukan tapaa laskea henkilön etnisyytta geenien perusteella. Nyt näyttäisi siltä, että olen 99% eurooppalainen (tarkemmin sanottuna suomalainen) ja alle 1 %  Läntisestä Lähi-idästä ja saman verran Tyynenmeren saarilta (Oseaniasta)? Mistähän moinen mahtaa johtua? Tiedossa olevissa esivanhemmissani on ainoastaan suomalaisia.

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Henkilökohtaista, Sukututkimus | Avainsanat: , , | Kommentoi

Suku 2017 tapahtuman satoa

Suku 2017 tapahtuma, eli tämän vuoden sukututkimuspäivät pidettiin 18-19.3.2017 lähietäisyydellä, eli kävelymatkan päässä kotoani Otaniemessä. (http://www.genealogia.fi/suku-2017) Tapahtuma juhlisti samalla kertaa Suomen Sukututkimusseuran ja Suomen 100-vuotispäivää ja oli tavanomaisesta poiketen Suomen Sukututkimusseuran itsensä järjestämä. Tilaisuudessa jaettin myös juhlan kunniaksi erilaisia palkintoja ja kunnianosoituksia.

Sukututkimuspäivien ohessa oli pitkin viikkoa sukututkimusseuran yhteistyökumppaneiden tapahtumia, pääasiassa erilaisissa arkistoissa. Noihin tapahtumiin en muiden kiireiden takia kuitenkaan ehtinyt.

Tapahtumasta ei tällä kertaa tarttunut mukaan kirjallisuutta, mutta kuulin mielenkiintoisia esityksiä mm. päivien teeman liittyvästä sukutarina-aiheesta. Jos joskus kirjoitan sukukirjan, niin näiden päivien jälkeen olen pätevämpi tuohon tehtävään. Myös DNA-sukututkimuksesta oli useita mielenkiintoisia esityksiä, jotka selkeyttivät käsityksiäni aiheesta. Esitykset myös innoittivat minua teettämään joskus tulevaisuudessa myös mtDNA-testin itsestäni. Sen perusteella selviää suoran äitilinjani alkuperä. Myös Veli-Pekka Toropaisen esitys Turun 1600-luvun ulkomaalaisista porvarisverkostoista oli kiinnostava.

Tiina Miettisen esitys Sursill-suvun alkupolvista oli myös uutta tietoa antava. Hänen tekemästään tuoreesta tutkimuksesta ilmeni mm. että Erik Ångerman ei koskaan käyttänyt Sursill-nimeä. Hän ei myöskään ollut ainakaan kovin merkittävä kauppias, vaan pikemminkin tavanomainen maanviljelijä Tegin kylässä nykyisen Uumajan alueella. Uutta jännittävää tietoa oli Östen Erikinpojan puumerkki, jonka Tiina Miettinen oli löytänyt yhdestä dokumentista.

Olin ennen tapahtumaa asettanut itselleni tavoitteeksi saada Katajalan suku syötettyä tietokantaani, ja onnistuinkin siinä. Tietokannassani on nyt jo yli 79 000 henkilöä ja lähikuukausina ohitan varmaankin 80 000 henkilön rajapyykin. Lupaamaani päivitystä verkkoon en ole saanut aikaiseksi, sillä olen kartoittanut mahdollisuutta siirtää verkkosivusto jollekin muulle alustalle. Nykyratkaisu on tietokantani koolla turhan raskas, ja käyttämäni verkkolevy kallis moniin muihin ratkaisuihin verrattuna. Olen myös pohtinut mahdollisuutta laittaa verkkoon vain suorat esivanhempani, jolloin sivua ei tarvitsisi suojata salasanalla.

Tapahtumassa tapasin myös useita ennen näkemättömiä sukulaisia, ja kävin heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja.

Kategoria(t): Henkilökohtaista, Sukututkimus | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Tapahtumia sukututkimusrintamalla

Vuosi on taas lähes hujahtanut edellisestä artikkelista ja kaikenlaista mielenkiintoista on tapahtunut sukututkimusprosessissani. Sain alkuvuonna syötettyä ruotusotilas Kristian Mahlmanin jälkeläiset tietokantaani, ja nyt on työn alla Katajalan suku. Näyttäisi siltä että aikoinaan Seppo Kiviojalta hankkimani teos saattaa tulla syötetyksi vuoden loppuun mennessä, tai viimeistään ensi vuoden alkupuolella.

Kuulutko sukuuni tapahtumasta Vantaalta hankin tällä kertaa tuoreen kirja ”Kilpeläisten sukutarinaa Syvänmäestä vuodesta 1561”. Alaotsikko on Heinäveden, Kangaslammin ja Leppävirran Saahkarlahden Kilpeläiset. Motivaationa tälle oli, että vaimoni, tai tarkemmin sanottuna anoppini on kahtakin kautta näiden kyseisten Kilpeläisten jälkeläinen.

dsc_1669

Kesän aikana sain selvitettyä varsin suurella varmuudelle, että esiäitini Anna Matintytär Järvelä s. 24.2.1778 polveutuu Sievin Markkulasta. Hänelle ei ole löytynyt syntymäpaikkaa, sillä vaikuttaa siltä että hänen vanhempansa asuivat Nivalassa Annan syntymän aikoihin 1770-luvulla. Nivalasta ei tuolta ajalta ole kirkonkirjoja olemassa. Vähän myöhemmin perhe kuitenkin löytyy Ylivieskan Järvelästä, ja Annakin on siellä mukana. Tästä seuraa että olen kaukaista sukua ”Mike” Markkulalle, yhdelle Applen perustajista ja mahdollisesti rikkaimmalle suomalaisjuuriselle henkilölle. Hänen isoisänsä muutti tuolta Markkulan tilalta aikoinaan rapakon taakse. Tein kesällä myös saman ”pyhiinvaellusmatkan” Markkulan tilalle, jonka Mike teki jo jokin aika sitten.

ylivieska_jarvela_1778

Kuvassa Anna vanhempineen ja sisaruksineen Järvelässä Ylivieskan rippikirjassa 1778-1782. Anna on tuo alamarginaalissa mainittu Anna jonka tässä väitetään syntyeen 1777.
Annan isä on tuo Bror Matti s. 11.2.1739 ja äiti Liisa Pekantytär s. 6.4.1731.

 

Kategoria(t): Sukututkimus | Kommentoi

Sukututkimuskirjallisuutta yms.

Viime aikoina olen sitkeästi syöttänyt Nivalan Mahlman-Uusitalo sukua tietokantaani. Olen nyt päässyt vajaat 400 sivua sisältävissä sukutauluissa sivulle 267, eli noin kaksi kolmasosaa suvusta on tietokannassani.  Tietokannan koko ylitti jokin aika sitten 64000 henkilöä.

Tuossa vuoden vaihteen tienoilla tuli vastaan yksi Mahlman-Uusitalojen haara joka täydensi kivasti  Ylivieskan Katajaloiden jälkeläisiäni. Olen ehkä aiemminkin maininnut, yhden esiäitini, ensimmäisen Tahkokorven anopin, joka kuoli aikaisimmin syntyneenä Tahkokorpi-nimisenä, eli Maria Juhontytär Katajala/Olkkonen/Tahkokorpi (s. 8.1.1781 Ylivieska, Katajala – k. 25.7.1861 Haapajärvi Tahkokorpi). Tällä Marialla oli kaksi siskoa, jotka menivät Nivalan Erkkilän veljesten kanssa naimisiin, ja noiden jälkeläisiä siis löytyi Mahlmaneista.

Kesällä kävin Haapavedellä sikäläisen Vaitiniemi – Uusitalon suvun sukukokouksessa ja ostin sieltä kirjan ”Petäjän juurelta maailmalle – Vaitiniemen kylän ja Vaitiniemi-Uusitalon suvun vaiheet 1500-luvulta uudelle vuosituhannelle”. Kirjan on toimittanut Matti Salo ja se on julkaistu vuonna 2000. Koska tuo kirja sisältää lähes pelkästään usein mainitun ennätyksellisen esi-isäni Esko Viitalan jälkeläisiä, on tuo kirja päässyt tietokantaan syöttöjonooni, jossa tällä hetkellä on mm. Katajala jälkeläisiä sisältävä kirja.

Viimeisin kirjahankintani on vaimon syntymäpäivälahjaksi rahoittama Ilpo Kojolan Ruotusotilaat Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa 1733-1809.  Siitä löytyy monia esivanhempiani. Esimerkkinä vaikkapa tuo Kristian Mahlman, jonka jälkeläisistä alussa kirjoitin. Toinen mainittava ruotusotilas esi-isä oli korpraali Sigfrid Starck. Noiden Mahlmanien kautta olen Ilpo Kojolan äidin viides serkku. Kirja sisältää varsin perusteellisen katsauksen ruotusotilasjärjestelmään erityisesti noiden mainittujen jokilaaksojen osalta. Lisäksi se tietysti sisältää paljon tietoa noiden ruotusotilaiden sukulaissuhteista, sillä sotilasammatti, niin kuin monet muutkin ammatit pakkasi tuolloin kulkemaan suvussa.

DSC_0063

Kategoria(t): Sukututkimus | 3 kommenttia

Sukututkimuksen edistymisestä ja vastoinkäymisestä

Joulun tienoilla oli taas aikaa tehdä jotakin myös sukututkimuksen edistämiseksi. Niinpä syötin joitakin aikoja sitten hankkimastani ”Juurikoski – ylivieskalainen kantatalo”-kirjasta joitakin alkuhaaroja tietokantaani. Ensin tuli kirjan avulla todistettua että polveudun tuosta noin 1480 syntyneestä Ylivieskan Juurikosken perustajasta Knuutti Juurikoskesta niin kuin olin arvellutkin.

Toisaalta yhdessä haarassa tuli sitten melko paha takapakki, sillä olin jo ollut jokseenkin varma että Matti Kiimamaa / Kiviniemen (1769 – 1830) vaimo Anna Matintytär, joka Nivalan rippikirjojen mukaan on syntynyt 24.2.1778 ja kuollut 21.7.1815 Nivalan Kiviniemessä olisi ollut Ylivieskalaisen Matti Ollilan/Visurin tytär. Nyt tuo kirja kuitenkin todisti että tämä Visurin Anna häipyikin Ylivieskasta Kalajoelle eikä Alavieskaan niin kuin olin kuvitellut.

Mahlman-Uusitalon sukukirjassa tuon Annan väitetään syntyneen Nivalassa, mutta minä en ole löytänyt hänestä mitään merkintää Nivalan rippikirjoista ennen kuin hän muuttaa Nivalaan tuon Matin vaimona Alavieskasta noin vuonna 1809. Matin ja Annan vihkimerkintää ei myöskään löydy mistään. He ovat todennäköisesti menneet naimisiin vuonna 1798 sillä ensimmäinen (tiedossa oleva) lapsi Kustaa syntyy Alavieskassa maaliskuussa 1799. Matin ja Annan Tapani-poika kastetaan Kalajoella 1805 ja Liisa-sisarelle, joka on syntynyt 22.10.1803 Nivalan rippikirjojen mukaan ei löydy kastemerkintää.

Jos jollakulla on jotakin lisätietoa tuon Annan vanhemmista tai esipolvista pidemmälle niin ottaisin tietoja vastaan hyvin mielelläni.

Kategoria(t): Sukututkimus | Kommentoi

Kuulutko sukuuni 2014-tapahtumasta

Sukutukimus on osaltani jäänyt taka-alalle viime aikoina työkiireiden takia. Viime viikonloppuna Vantaalla järjestetty ”Kuulutko sukuuni” tapahtuma kuitenkin kiinnosti siinä määrin, että osallistun tapahtumaan molempina päivinä.

Kuten aina, tapahtuma oli varsin antoisa. Tapasin useita tavalla tai toisella sukua olevia uusia tutkijoita mm. Rädyn, Herralan ja Savolaisen suvuista. Esiin tuli myös mielenkiintoinen ongelma Haapajärvellä aikoinaan vaikuttaaneesta Lyytikäinen – Prut ruotusaotilaasta Lyytikäisen suvun tutkijan kanssa.

Etenin myös yhden ison askeleen DNA-pohjaisessa sukututkimuksessa sillä tilasin Suomi-DNA-projektin kautta DNA-analyysin omasta isälinjastani. Saa nähdä tuoko tuo tullessaan mitään yllättävää tai uutta.

Kategoria(t): Henkilökohtaista, Sukututkimus | Yksi kommentti

Talven 2013-2014 tilanteesta

Bloggaus on taas jäänyt, lähinnä siksi että sukututkimusrintamalla ei ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa. Pääasiassa olen viime kuukaudet käynyt läpi Koistiloiden kirjaa. Olen päässyt sivulle 100 jossa listataan vuonna 1869 syntyneiden Paavo Koistisen (n. 1520-n. 1570) jälkeläisten perheitä. Kirjasta on löytynyt paljon uusia sukulaisia ja yhteyksiä olemassa olleitten ihmisten välillä. Toisaalta olen havainnut että omassa tietokannassani on joistakin haaroista paremmat tiedot kuin tuossa kirjassa. Lisäksi olen käynyt läpi alkupolvet aiemmin mainostamastani Juurikkala-kirjasta. Joitakin lisäyksiä on tullut myös muualle, erityisesti Pyhäjärven esipolviin, joita olen käynyt läpi kirkonkirjoista. Olen myös tutkinut lisää Jokitulppojen sukuhaaroja, joiden tutkimukseen sain lisäinnostusta selvitellessäni Kimmo Niskasen esipolvia.

Tänä päivänä (17.2.2014) tietokannassani on reilut 52 000 henkilöä.

Tällä hetkellä tärkein kiinnostuksen kohteeni, ja kompastuskiveni on esiäitini Anna Mikontytär, s. Haapajärven rippikirjan mukaan 5.8.1733 jossakin, ja kuollut ilmeisesti 1770-luvulla. Hän oli Heikki Heikinpoika Olkkosen (1731-1800) ensimmäinen vaimo ja esiäitini useampaakin kautta. Jos tuolle Annalle löytyisi vanhemmat, täydentyisi sukupuuni merkittävästi.

Olen vielä kahden vaiheilla sen suhteen lähteäkkö Sukututkimuspäiville Savonlinnaan maaliskuussa vaiko ei.

 

Kategoria(t): Sukututkimus | 5 kommenttia

Sukututkimustilanteesta

Olen jo useamman kerran lupaillut verkossa olevan sukusivuni päivitystä, joten sain sen vihdoin aikaiseksi tänä viikonloppuna. Linkki sivulle löytyy mm. tältä sivustolta ko. sivustoa käsittelevältä alasivulta.

Aloitettuani yritystoiminnan huhtikuun alusta minulla on ollut huomattavasti vähemmän aikaa käytettävissä sukututkimukseen, mutta silloin tällöin täytyy palata harrastuksenkin pariin.  Olen saanut yhteydenottoja sieltä täältä koskien yhteisiä tai muuten kiinnostavia varhaispolvia ja näistä on useimmiten ollut hyötyä myös oman tutkimuksen osalta.

Suomen Sukututkimusseuran Suku Forum on näin suomalaiselle sukututkijalle varsinainen aarreaitta kun sitä sopivasti haeskelee tai avaa siellä sanaisen arkkunsa. Viimeksi kävi ilmi että Pyhäjärven Kaurasista on olemassa kirja ja minulla olevien tietojen perusteella näyttää vahvasti siltä että nuo Pyhäjärven Kauraset ovat minulle samalla tavalla sukua kuin Ylivieskan Kontiot, Karhukankaan Koskelat tai Madetojat, eli siis noilla suvuilla on yhteisiä esi-isiä kanssani. Tuli myös taas kerrattua että tuohon edellä mainittuun joukkoon kuuluu myös Oulun Hellman-suku.

Vaimon sukuja sivuava huomio oli se, että Iskanius-suku josta myös on sukukirja olemassa, näyttäisi ainakin merkittävältä osin polveutuvan Hoffréneista. Tämä on sikäli mielenkiintoista että vaimoni isän sisko on naimisissa Iskaniuksen kanssa, joten sisarukset ovat siinä tietämättään naineet Hoffrén-sukuisia.

Kategoria(t): Sukututkimus | Kommentoi

Lisää 2013 sukututkimuspäivien tiimoilta

Edellisessä artikkelissa mainitun kirjan lisäksi hankin ym. tilaisuudesta Oulun Sukututkijoiden tekemän julkaisun ”Avioliittokuulutuksia Pohjois-Pohjanmaalla 1733-1739”. Tuo julkaisu on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tuolta ajalta on melko vähän säilynyt ns. historiankirjoja eli syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen luetteloita. Tähän julkaisuun on koottu otsikossa mainitulta ajanjaksolta ns. naimaveron maksaneet. Tämä tieto löytyy kirkonkirjojen sijasta sen aikaisesta verokirjanpidosta. Niinpä tuosta julkaisusta löytyy tietoa ainakin parin esivanhempapariskuntani vihkimisestä. Tuota naimaveroa ei peritty kovin pitkää aikaa, mutta kuten yllä todettu, siitä on etua juuri kyseisen ajanjakson vihiaikoja tutkittaessa.

Mainittakoon että ostamani kappale oli viimeinen Suomen Sukututkimusseuralla myynnissä ollut kappale ja käsittääkseni painos on nyt myyty loppuun, joten jos tuon aikakauden ”naimahommat” kiinnostaa niin täytyy kääntyä kirjastojen puoleen (tai kysyä minulta).

Image

Kategoria(t): Sukututkimus | Kommentoi

Sukututkimuspäivien satoa

Kävin taas Suomen Sukututkimusseuran vuosittaisilla sukututkimuspäivillä, jotka tällä kertaa pidettiin Kokkolassa 15.-17.3.2013.

Esitelmiissä kuultiin mielenkiintoista tietoa kokkolalaisista kauppiaista ja merenkulkijoista. Heistä Anders Roos vanhempi ja poikansa Anders Roos nuorempi olivat 1800-luvun alkupuolella Suomen Suuriruhtinaskunnan varakkaimpia henkilöitä. Kävimme vierailulla myös Anders Roos nuoremman rakennuttamassa talossa joka nykyisin toimii taidemuseona.

Messuosastoilta mukaan tarttui mm. Ylivieskan sukututkijoiden vastikään julkaisema kirja Ylivieskan Juurikosken kantatalon jälkeläisistä. Kirjassa on listattu Knuutti Juurikosken (n. 1480-1550) jälkeläisiä 1800-luvun puolivälin tienoille asti. Kirjaa voi pitää jonkinlaisena Kalajokilaakson sukututkimuksen perusteoksena sillä Knuutilla on jälkeläisiä Ylivieskan lisäksi käytännössä kaikissa muissakin Kalajokilaakson pitäjissä sekä myös pohjoisemmalla ja eteläisemmällä Pohjanmaalla. Itsekin lukeudun Knuutin jälkeläisiin varmasti ainakin yhden haaran kautta. Monet noista Knuutin jälkeläishaaroista on jo tutkittu muissa kirjoissa joten jälkeläisiä ei ole käyty läpi nykypäivään asti.

Image 

Kategoria(t): Sukututkimus | Kommentoi